Blogi – Robin Hood

17.04.2019

Lukuharjoitus: riemukas hyppy näyttämöä kohti

Muistini saattaa temppuilla. Mutta väitän jonkun näytelmäkirjailijan joskus todenneen, että ensimmäisen lukuharjoituksen odottaminen on kuin valmistautuisi benjihyppyyn. No, korkeiden paikkojen kammoilijana en tiedä benjihommista yhtikäs mitään.

Vaan hypätäänpä Robin Hoodin taannoiseen lukuharjoitukseen, hetkeen ennen kun alamme lukea. Tekstin äärelle on kokoontunut kolmisenkymmentä työryhmän jäsentä. Melkoinen hyppy on edessään ohjaaja-käsikirjoittajalla – kuten koko jengillä.

Sitten Markus Niemi aloittaa Prinssi Juhanan ensimmäisen repliikin. Ja tuolla riemukkaalla hetkellä mieleeni hypähtää taas se minkä toki jo tiesin: Onpahan erinomaisesti roolitettu tämä esitys. Näyttelijöistä jokainen löytää tekstistä merkityksiä joiden äärellä olen puurtanut, ja bongaa myös sävyjä jotka yllättävät iloisesti myös kirjoittajan.

Lukuharjoitus on ohjaaja-käsikirjoittajalle kutkuttava muistutus siitä, että pian on edessä hyppy työpöydän ääreltä ja suunnittelupalavereista yhä jaetumpaan työskentelyyn koko työryhmän kanssa. Vielä vähäsen viilauksia, ja kohta Robbaria ryhdytään taivuttamaan toiminnaksi näyttämöllä. Johan on aikakin.

Surullista ja suorastaan huolestuttavaa olisi, jos tekstistä ei luettuna hyppäisi humoristisestikin esiin asioita, joita ei kirjoittaessa kykene hahmottamaan. Eipä hätää, tälläkin kertaa hyppäsi. Vedonlyönnistä tiedän miltei yhtä vähän kuin benjihyppäämisestä. Mutta jos löisin vetoa, löisin vetoa että yhdeksi Robin Hood -työryhmän harjoituskauden inside-vitseistä muodostuu Much myllärinpojan nimi.

Kun puhutaan Muchista, puhutaankin yhtäkkiä mutsista.

Ja mikäs se sellainen harjoituskausi olisi, jonka aikana ei inside-vitsejä syntyisi?

Jukka K


Lukuharjoituksen tyyssijan Perhetalo Heidekenin ovella työryhmää tervehtivät Robin, Marian ja Nottinghamin sheriffi.

01.03.2019

Mikä laulu soi päässäs oi Robin Hood?

Kesällä 1992 se oli niin helppoa. Ovesta ulos ja kotipihaan leikkimään. Leikkimään Robin Hoodia. Leikkiä rytmitti päässä soiva, Michael Kamenin (1948-2003) säveltämä tunnusmusiikki elokuvasta Robin Hood: Prince of Thieves (1991).

Kesällä 2019 täytyy sentään talsia runsas kilometri päästäkseen kotoa Vartiovuorelle Robin Hoodin luo. Leikki on nyt myös työtä. Leikkisää, mukavinta mahdollista työtä.

Kamenin musiikki hiipinee Vartsikallakin päähän soimaan. Enimmäkseen siellä kuitenkin soivat veikeät biisit, joita Valtteri Lipasti säveltää Robin Hood -näyttämösovitukseemme. Noiden biisien varhaisista versioista intoilen jo tätä blogitekstiä kirjoittaessa, maaliskuun taitteessa.

Tiedän, että on teitäkin, joiden päissä yhä soi Sherwood-laulu Vartsikan vuoden 1997 Robin Hood -esityksestä. En ihmettele, komia laulu.

Vaan palataan tulevaisuuteen, tulevaan kesään. Robin Hood -sovituksemme on esitys tarinoiden ja laulujen voimasta. Millaiset laulut raikaavat Robin Hoodin päässä? Nyt kirjoittaessani käsikirjoituksen toista versiota on yksi tehtävistäni tuumata sanoja Valtterin säveliin. Haastavaahan se, riemukasta myös. Paljastettakoon sen verran, että vaikka Robinin mielikuvitusta säestävät seikkailuntäyteiset sävelmät, ei hän tarinan alussa tiedä että hänestä on tuleva Hood.

Marian ei myöskään täysin tiedä, mistä laulunsa kertoo, mutta tietää sen verran ettei se kerro ikävystyneenä patsastelevasta aatelisneidosta. Hän tarttuu toimeen, yllättäen jokaisen ympärillään. Nottinghamin sheriffi taas tietää, mitä tarvitsee, jotta hänestä kerrottaisiin lauluissa hurjista hurjimpana lainvalvojana: lainsuojattoman, joka on saalistamisen arvoinen. Sellaisen kuin Robin Hood.

Prinssi Juhana nauttii Sherwoodin iloisista veikoista kertovista lauluista niin, ettei huomaa laulujen ylistävän heitä, jotka hänen rikkauksiaan anastavat. Heitä, kuten Sherwoodin sävelmiä sitkeästi veisaavat Pikku John ja Puna-Will. Vähemmän kuultujen laulujen salaisuuksia varjelevat sekä munkki Tuck että palkkasoturi Gisborne.

On ilo leikkiä noilla klassisilla Robin Hood -taruston hahmoilla, ajatella heidät uusiksi hahmojen ydintä kunnioittaen, vinkaten silmää aiemmille Robbari-tulkinnoille Disney-piirretystä (1973) Robin of Sherwood -sarjaan (1984-86) ja Prince of Thieves -elokuvasta Vartsikka-Sherwoodiin ysiseiska. Tiedänkö jo täsmälleen, millaisia nuo hahmot ensi kesänä ovat? Onneksi en. Sehän teatterissa riemukkainta on, etten voi tietää, ennen kuin oiva näyttelijäkaartimme tarttuu hahmoihin harjoituksissa.

Niin innolla kuin tuota hetkeä odotankin, on hyvä että saan viettää vielä aikaa tekstin äärellä. Mikäs tässä viettäessä, kun kirjoittamista säestävät Valtterin biisit.

Vielä ne soivat sinunkin päässäsi.

Jukka K


Eemi on terävä, kriittinen lukija.

Ensi kesän biisien demoversioiden äärellä. Ilo on Sherwoodissa toistuva teema.